Eduskuntavaalien vaalipäivä on 2.4., ja ennakkoäänestyksen viimeinen päivä on tänään. Energia, johtuen Venäjän hyökkäyssodan aiheuttamasta vaikeasta maakaasun hintojen noususta ja sen vaikutuksesta sähkön pörssihintoihin, on luonnollisesti vaalikeskustelujen keskiössä. Energiateollisuuden vaaliviestit ovat varsin selviä: poliittisten toimien pitää olla pitkäjänteisiä ja tavoitteellisia, jotka ottavat huomioon sekä energiaomavaraisuuden että hiilineutraalisuustavoitteet. Venäjän hyökkäyssodan myötä teemoissa korostuvat myös huoltovarmuus ja energiaomavaraisuus, jota myös turve edustaa. Tässä huoltovarmuudellisesti vaikeassa tilanteessa turvetta tarvitaan ehdottomasti. Turpeen käyttö vähenee päästökaupan vuoksi joka tapauksessa, ja mitään muita keinoja sen vähentämiseksi ei tarvita. Pitää toki myös muistaa, että turvetta ei saa hiilidioksidivapaaksi polttoaineeksi vain kansallisesti julistamalla.
Sähkön hintojen nopea nousu ja lopulta erittäin korkeat hinnat johtivat erilaisiin ratkaisuihin, joilla on pyritty helpottamaan vaikeassa taloudellisessa tilanteessa olevien kuluttajien ahdinkoa. Päämäärä oli oikea, mutta keinot, ehkäpä vaalien läheisyyden vuoksi, olivat harkitsemattomia. Marras-tammikuun kulutukseen perustuvat, kahdessa erässä maksettavat sähköhyvitykset eivät välttämättä kohdistu oikein. Koska hyvitykset katsotaan valtion tukijärjestelmäksi, niiltä vaaditaan Euroopan komission hyväksyntä, joka saatiin vasta viime viikolla. Hyvitykset saattavat siis viivästyä. Homma olisi hoitunut huomattavasti helpommin Kelan kautta; tällöin hyvitykset olisivat kohdistuneet apua todella tarvitseville. Sähkömarkkinaa on uudistettava, vaikka perustaltaan markkinamekanismi on toiminut moitteettomasti viime vuotta lukuun ottamatta. Säätävää tuotantokapasiteettiä tarvitaan lisää, joka myös pienentää korkeita hintariskejä eri markkina-alueilla.
Kaukolämmön tuotannon osalta polttoaineet ovat jatkossa avainroolissa. Miten puupolttoaineita käsitellään jatkossa ja pystytäänkö niiden hyväksyttävyys, saatavuus ja kilpailukyky pitämään yllä? Polttoon perustuva lämmöntuotanto vähenee kuitenkin suhteellisesti ja Suomi sähköistyy myös lämmöntuotannon osalta. Sähkökattilat, LTO-ratkaisut ja GEO-lämpö osana kaukolämmön tuotantoa ovat tukemisen arvoisia. Ilahduttavaa on lisäksi havaita, että ydinvoima saa kannatusta lähes koko puoluekentässä. Ydinvoima on hiilidioksidivapaata, ydinvoimaosaaminen Suomessa erittäin korkeatasoista ja laitosten käyttöasteet huippuluokkaa. Ydinvoimalaitosten kokoluokat pienenevät ja niillä tuotetaan jatkossa yhdyskuntien tarvitsemaa kaukolämpöä. Lainsäädännön uudistaminen ja lupamenettelyjen tehostaminen on välttämätöntä.
Tuulivoimayhdistyksen mukaan tällä hetkellä on rakenteilla lähes 3200 MW tuulivoimatehoa, joista pelkästään Keski-Suomessa noin 180 MW. Suunnittelussa olevia kotimaisia hankkeita on lähes 20-kertainen määrä. Hankkeiden edistymistä vaikeuttaa mm. lupamenettelyjen hitaus. Epäluulo tuulivoimaa kohtaan on osin faktoihin perustumaton. Mutta toisin on aurinkovoiman osalta: kuka nyt ei auringonpaisteesta ja sen tuomista hyödyistä nauttisi.
Esa Koivula
toimitusjohtaja
